Nimien taivutus: vieraskieliset nimet

Ohje lyhyesti

Kun vieraskielinen nimi päättyy kirjoitettaessa vokaaliin, taivutuspääte lisätään sen perään suoraan:

Kun vieraskielinen nimi päättyy kirjoitettaessa ja äännettäessä konsonanttiin, taivutuspääte lisätään yleensä sen perään vokaalin i välityksellä:

Vokaalia i käytetään myös silloin, kun nimen kirjoitusasun lopussa on borough, burgh tai brugh:

Lisäksi taivutuspääte lisätään vokaalin i välityksellä, kun kirjoitusasun loppukonsonantti ääntyy vain taivutusmuodoissa:

Kun nimi loppuu kirjoitettaessa konsonanttiin mutta äännettäessä vokaaliin, käytetään heittomerkkiä:

Vieraskielisen nimen taivutuspäätteeseen valitaan a tai ä sen mukaan, onko sanassa takavokaaleja (a, o, u) vai etuvokaaleja (ä, ö, y, e, i):

Ohjeen osat ovat seuraavat:

• Päätteen vokaalin valinta: Caseylla vai Caseyllä?
• Pääte liitetään suoraan: Sydneyssä, Martiniqueen
• Pääte liitetään vokaalin i välityksellä: Bachia, Cannesiin
• Pääte liitetään heittomerkin välityksellä: Glasgow't
• Vieraskielisten nimien monikkomuodot

Äänteeseen -s päättyvistä nimistä, kuten Memphis ja Theodorakis, on erillinen ohjeensa Nimien taivutus: s-loppuiset vieraskieliset nimet; samoin oma ohje on antiikin ajan nimistä, kuten Aristoteles ja Homeros; ks. linkit kohdasta Lisätietoa toisessa ohjeessa.

Koko ohje

Vieraskielisiä nimiä ei nykyisin yleensä mukauteta suomen kieleen, vaan ne kirjoitetaan samalla tavalla kuin lähtökielessä. Tällaiset nimet ovat suomen kielessä sitaattilainoja. Nimet, jotka ovat peräisin muita kirjoitusjärjestelmiä käyttävistä kielistä, muunnetaan meillä käytössä olevaan eli latinalaiseen järjestelmään siirtokirjoituksella.

Vieraskielisiä nimiä taivutetaan suomen taivutusjärjestelmän mukaan. Mallina käytetään tavallisesti suomen kielen samanhahmoisia sanoja. Vieraskieliset nimet pyritään kuitenkin yleensä ääntämään samoin kuin lähtökielessä. Siksi myös taivutuspääte merkitään niin, että sen avulla voisi päätellä nimen taivutusmuodon ääntämistavan. Periaatteet ovat pääosin samat kuin muitakin sitaattilainoja taivutettaessa.

Seuraavassa esitetään suuntaa antavat oikeinkirjoitusohjeet vierasperäisten nimien taivutusmuodoista, mutta kaikkia nimityyppejä ei käsitellä yksityiskohtaisesti.

Olennaista päätteen liittämisessä vierasperäiseen nimeen on se, loppuuko nimi kirjoitettaessa ja äännettäessä vokaaliin vai konsonanttiin.

Sulkeisiin merkityt ääntämistavat ovat tässä ohjeessa hyvin karkeistettuja, sillä ne esitetään pitäen silmällä vain taivutuspäätteen merkintää. Pitkä vokaali on merkitty kahdella kirjaimella, ja foneettisten erikoismerkkien sijasta on pyritty merkitsemään äänteet suomen kielen aakkosilla. Painoa ei ole merkitty.

Päätteen vokaalin valinta: Caseylla vai Caseyllä?

Taivutuspäätteeseen valitaan a tai ä sen mukaan, onko sanassa taka- vai etuvokaaleja. Takavokaaleja ovat a, o ja u, etuvokaaleja ä, ö, y, e ja i. Vieraskielisissä nimissä voi olla myös suomen aakkostoon kuulumattomia etuvokaalin merkkejä, kuten kirjaimet ü [y], æ [ä] ja oe [ö].

Silloin kun nimessä on sekä taka- että etuvokaaleja, päätteen vokaalin valinnan ratkaisee perusmuodon viimeinen vokaali. Vokaalit e, i ja y eivät kuitenkaan vaikuta päätteen vokaaliin, vaan niitä edeltävä vokaali ratkaisee:

Jos nimi on yhdyssana, taivutuspäätteen vokaali määräytyy jälkiosan mukaan:

Jos nimi on kirjoitettaessa takavokaalinen mutta äännettäessä etuvokaalinen, taivutuspääte merkitään tavallisesti kirjoitusasun mukaan takavokaalisena. Päätteen voi kuitenkin merkitä myös etuvokaalisena ääntöasun perusteella:

Pääte liitetään suoraan: Sydneyssä, Martiniqueen

Kun nimen kirjoitusasu päättyy vokaaliin, taivutuspääte liitetään suoraan nimeen, olipa ääntyvä vokaali sama tai eri kuin kirjoitettu:

Taivutuspääte liitetään suoraan silloinkin, kun kirjoitusasu päättyy vokaaliin mutta ääntöasu konsonanttiin:

Pääte liitetään vokaalin i välityksellä: Bachia, Cannesiin

Kun sekä kirjoitus- että ääntöasu päättyvät konsonanttiin, pääte liitetään yleensä vokaalin i välityksellä:

Nimen kirjoitus- ja ääntöasun lopussa voi olla eri konsonantit (-s ja -n):

Monissa ranskankielisissä nimissä kirjoitusasu päättyy konsonanttiin mutta ääntöasu nasaalivokaaliin. Tällöin taivutuspääte liitetään nimeen vokaalin i avulla ja taivutusmuodoissa ääntyy n ennen päätettä. Nasaalivokaali toimii tässä siis kuin konsonantti:

Esimerkiksi englannin- tai saksankielisten nimien kirjoitusasun lopussa voi olla r tai h, jotka eivät nimen perusmuodossa välttämättä äänny. Siksi nimien perusmuodon r:stä ja h:sta onkin käytetty myös nimitystä mykkä konsonantti. Suomenkielisessä puheessa ne kuitenkin yleensä taivutusmuodoissa ääntyvät. Myös tällöin taivutuspäätteen edellä on vokaali i:

Huom. Varsinkin suomalaisittain r ja h voivat kyllä ääntyä myös tällaisten nimien perusmuodossa.

Jos nimen taivutusmuotoon ei äännä h:ta, pääte merkitään heittomerkin avulla: 

Huom. Heittomerkillinen merkintätapa saattaa kuitenkin joskus tuottaa hankalia kirjoitusasuja, joita on vaikea hahmottaa. Varsinkin partitiivi- ja illatiivimuodot, kuten Sarah’aa [särää ~ seraa] ja Sarah’aan [särään ~ seraan], ovat hankalia. Siksi voi olla selvempää suosia kirjoitusasun mukaista taivutustapaa. Joka tapauksessa tekstissä kannattaa käyttää samasta nimestä johdonmukaisesti jompaakumpaa taivutustapaa, joko i:llistä tai heittomerkillistä. 

Eräissä englanninkielisissä nimissä kirjoitusasun lopussa on borough, burgh tai brugh, jotka ääntyvät asussa ”börö”, ”bur” tai ”brö”. Taivutuspääte liitetään tällaisiin nimiin yleensä vokaalin i avulla:

Myös taivutuspäätteen liittäminen heittomerkillä on mahdollista, jos ääntöasu päättyy vokaaliin:

Arabiankielisiin mykkään h:hon päättyviin nimiin taivutuspäätteen voi lisätä joko vokaalin i tai heittomerkin avulla:

Pääte liitetään heittomerkin välityksellä: Glasgow’ta

Kun nimen kirjoitusasu päättyy konsonanttiin mutta ääntöasu vokaaliin, nimen ja päätteen väliin tulee heittomerkki:

Nimi Versailles äännetään ranskan mukaisesti asussa [versaj].Versailles ääntyy usein kuitenkin myös vokaaliloppuisesti asussa [versai], joten nimeä voi taivuttaa kahdella tapaa:

Huom. Heittomerkkiä käytetään silloinkin, kun tällaisista nimistä muodostetaan esimerkiksi -lainen-loppuisia ilmauksia:

Lisäksi heittomerkkiä voi käyttää selventämään sitä, kuuluuko taivutusmuodossa näkyvä i nimen perusmuotoon vai onko se taivutuspäätteen liittämiseksi tarpeellinen sidevokaali:

Tällaiset selvennystä vaativat tapaukset ovat harvinaisia, eikä heittomerkkiä pidä käyttää, jos perusmuoto käy ilmi ympäröivästä tekstistä tai on muuten pääteltävissä. Nimen perusmuodon voi tarvittaessa esittää sulkeissa taivutusmuodon jäljessä.

Vieraskielisten nimien monikkomuodot

Etenkin vieraskielisiä sukunimiä on joskus taivutettava suomenkielisessä tekstissä myös monikossa. Jos mahdollista, mallina taivutuksessa käytetään sellaisia suomen kielen sanoja, jotka rakenteeltaan vastaavat taivutettavaa nimeä.

Kun sekä kirjoitus- että ääntöasu päättyvät lyhyeen painottomaan vokaaliin, nimi taipuu samoin kuin rakenteeltaan samantapainen suomenkielinen sana (seuraavassa esimerkiksi sana orava):

Vieraskieliset e-loppuiset nimet taipuvat yleensä sellaisten e-loppuisten suomen kielen sanojen kuin nalle ja jade mallin mukaan:

Muiden kirjoitettaessa vokaaliin päättyvien vieraskielisten nimien monikon taivutus näkyy seuraavassa taulukossa.

Taulukko: Esimerkkejä vieraskielisten nimien monikkotaivutuksesta

Jos vieraskielisen nimen kirjoitus- ja ääntöasu päättyvät konsonanttiin, nimi taipuu samoin kuin suomen i-vartaloiset sanat (kuten pappi, paperi). Monikon muodoissa on tällöin e (pappeja, papereissa).

Jos kirjoitusasu päättyy konsonanttiin mutta ääntöasu vokaaliin, monikon tunnus ja taivutuspääte erotetaan nimestä heittomerkillä:

Lisätietoa toisessa ohjeessa

Asiasanat

• heittomerkki
• henkilönnimet
• kirjoitus- ja ääntöasu
• nimet
• nimien taivutus
• paikannimet
• sukunimet
• takavokaalit
• vieraskieliset nimet
• ääntäminen
• ääntö- ja kirjoitusasu
• taivutus
• erisnimet
• etunimet
• etuvokaalit

Anna palautetta tästä ohjeesta