Ohje on tarkoitettu kääntäjille ja toimittajille, jotka kääntävät suomenkielisiä tekstejä suomen lähisukukielille kuten viroksi.
Kaikissa suomen lähisukukielissä käytetään suomenkielistä paikannimeä, kun paikalla on suomenkielinen nimi. Käyttäjäkielessä voi paikalle olla vakiintunut myös muu nimi; silloin käytetään tätä nimeä. Esimerkiksi Helsinki on viroksi Helsingi ja Turku on viroksi Turu.
Ohje on tarkoitettu lähinnä suomalaisille kääntäjille ja toimittajille, jotka joko kirjoittavat suomen lähisukukielillä (viro, karjala, vepsä, vatja ja liivi) tai kääntävät suomenkielisiä tekstejä lähisukukielille. Se koskee julkista, hallinnollista paikannimistöä, kuten kaupunkien, kuntien, kylien, kaupunginosien ja teiden nimiä.
Kotimaisten kielten keskus suosittaa:
Samassa tekstissä ei ole suositeltavaa käyttää rinnan suomen- ja ruotsinkielistä nimeä, koska tämä saattaa sekoittaa lukijaa. Turisteille suunnatuissa esitteissä, tietosanakirjoissa tai vastaavissa teksteissä voi kuitenkin mainita kaksikielisen alueen nimen myös ruotsiksi tai saameksi, jos tarkoituksena on tuoda ilmi alueen kaksikielisyys, esimerkiksi "Pietarsaari (rootsi keeles Jakobstad)" tai "Enontekiö (saami keeles Eanodat)".
Ohjetta voi soveltaa myös luonnonpaikkojen, kuten järvien, metsäalueiden ja kohoumien nimiin.
Suomen paikannimien käytöstä skandinaavisissa kielissä, saamessa sekä englannissa ja muissa vieraissa kielissä on omat ohjeensa. Ks. linkit kohdassa Lisätietoa toisessa ohjeessa.
Ohje perustuu suomen ja ruotsin kielen lautakuntien suositukseen vuodelta 1997.
Kuntien kielisuhteet voi tarkistaa Finlexin sivuilta, ks. linkki kohdassa Lisätietoa muualla.