Jos ulkomaisesta paikannimestä ei ole käytössä vakiintunutta suomenkielistä sovinnaisnimeä eli eksonyymiä (esim. Tukholma, Punainenmeri, Pohjois-Carolina), kannattaa nimeä käyttää tekstissä sellaisenaan eli lähtökielen mukaisena. Latinalaisin kirjaimin kirjoitettavista nimistä säilytetään tarkkeet, ja muiden kirjoitusjärjestelmien mukaiset nimet muutetaan latinalaiseen kirjaimistoon suositusten mukaan:
Soutelimme Vätternillä.
Prahan Malá Strana on kaunis kaupunginosa.
Katselimme kohti Emei Shania.
Joskus tekstiyhteydessä on kuitenkin ymmärrettävyyden takia tarpeen selventää paikan lajia (esim. kylä, järvi, katu). Usein riittää, että se tehdään vain, kun nimi esiintyy tekstissä ensimmäisen kerran. Myöhemmin tekstissä nimeä voi käyttää sellaisenaan.
Paikan lajin voi ilmaista käyttämällä niin sanottua väljää genetiivi-ilmausta, jolloin koko vieraskielinen nimi muutetaan genetiiviin eli -n-loppuiseen muotoon (esim. Lechtal > Lechtalin) ja nimen perään lisätään välilyönti ja suomenkielinen paikan lajia ilmaiseva sana:
Lechtalin laaksossa kukat kukkivat kauneimmillaan.
Suuntasimme kohti Surgutin kaupunkia.
Selittävän perusosan voi myös lisätä yksiosaiseen nimeen (Brague) suoraan:
Braguejoen vallit murtuivat ja tulvavesi hyökyi lähialueelle.
Erilleen kirjoitettavaan nimeen (Little Bighorn, Emei Shan) perusosa lisätään yhdysmerkillä:
Meidän täytyi ylittää Little Bighorn -joki.
Katselimme kohti Emei Shan -vuorta.
Vakiintuneissa sovinnaisnimissä eli eksonyymeissä on usein käännetty paikan lajia, ilmansuuntaa, kokoa tai ikää ilmaiseva sana (esim. Pohjois-Carolina < North-Carolina). Jos ulkomaisella paikannimellä ei ole vakiintunutta suomenkielistä muotoa, ei sen osia yleensä kannata kääntää. Yhdistyneet kansakunnat suosittaa välttämään uusien eksonyymien muodostamista.
Ohjeen osat ovat seuraavat:
Ulkomaisten paikannimien käyttö suomen kielessä on pitkälti tapauskohtaista. Riippuu muun muassa lähdekielen tuttuudesta, tekstin tyylistä ja kohderyhmästä, kannattaako paikannimiä käyttää sellaisenaan, lisätä niihin paikan lajia ilmaiseva sana (esim. kylä, järvi) vai jopa kääntää jokin nimen osa. Tiukasti noudatettavia ohjeita on vaikea antaa, joten tässä ohjeessa esitetään yleisiä periaatteita.
Suomessa ja muissa kielissä joistakin ulkomaiden paikannimistä on käytössä eksonyymejä eli kansallisia sovinnaisnimiä, jotka kirjoitetaan kyseisessä kielessä eri tavalla kuin kohteidensa sijaintimaiden kielissä. Nimi on voitu joko kääntää kokonaan (Punainenmeri) tai osin (Pohjois-Carolina) tai mukailla oman kielen äänteistöön sopivaksi (Tukholma).
Suurten paikkojen kuten maiden tai merien nimet ovat usein eksonyymejä. Sovinnaisnimiä on kuitenkin vakiintunut käyttöön myös joistakin huomattavasti pienemmistä kohteista, kuten suosittujen matkailukohteiden nähtävyyksistä ja kaduista:
Vapaudenpatsas (englannin Statue of Liberty) sijaitsee New Yorkin satamassa.
Pariisin suosituimpia nähtävyyksiä on Riemukaari (ranskan Arc de Triomphe).
Pietarin pääkatu on Nevan valtakatu ~ Nevski prospekt (venäjänkielinen nimi).
Eksonyymeistä ei ole mahdollista eikä järkevää luopua kokonaan, mutta Yhdistyneet kansakunnat suosittaa vähentämään niiden käyttöä ja välttämään uusien muodostamista. Mitä useammassa kielessä samasta paikasta käytetään samalla tavalla kirjoitettua nimeä, sitä sujuvampaa on kansainvälinen yhteistyö ja vuorovaikutus.
Ulkomaisia paikannimiä, joilla ei ole vakiintunutta suomenkielistä sovinnaisnimeä eli eksonyymiä, käytetään suomen kielessä sellaisenaan eli lähtökielen mukaisesti:
Matkustimme Amuria pitkin itään.
Lechtalissa kukat kukkivat kauneimmillaan.
Elokuvaa kuvataan Monument Valleyssa.
Talo sijaitsi Pikk tänavin pohjoispäässä.
Tukholman Drottningsgatan oli täynnä turisteja.
Latinalaisin kirjaimin kirjoitettavista nimistä merkitään myös tarkkeet, koska ne voivat muuttaa kirjaimen ääntöasua tai sanan merkitystä. Muiden kirjoitusjärjestelmien mukaiset nimet muutetaan latinalaiseen kirjaimistoon suositusten mukaan (ks. siirtokirjoituksesta tarkemmin kohdasta Lisätietoa toisessa ohjeessa):
Prahan Malá Strana on kaunis kaupunginosa.
Suuntasimme kohti Emei Shan -vuorta.
Nimien käyttö sellaisenaan on luonnollista erityisesti silloin jos jo lauseyhteydestä käy ilmi, minkä lajisesta paikasta (esim. järvi, vuori) on kyse:
Vättern on Ruotsin toiseksi suurin järvi.
Soutelimme Upnuk Lakella.
Vuorikiipeilijä valloitti Mont Blancin.
Nimien käyttö sellaisenaan toimii hyvin myös silloin, kun vieraskielisen nimen paikanlajia ilmaiseva sana on suomalaisille kohtuullisen tuttu (esimerkiksi englannin sanat lake, valley, street ja ruotsin sanat gatan, torget). Matkaoppaissa on hyvä suosia paikalliskielisiä nimiä siksikin, että nämä nimet näkyvät paikan päällä opaskylteissä ja kartoissa ja niiden tunteminen helpottaa liikkumista kohteessa.
Jos paikan lajia on esimerkiksi tekstin kohderyhmän takia tarpeen selventää, sen voi mainita samassa yhteydessä, kun nimi esiintyy ensimmäisen kerran:
Matkustimme itään pitkin Amuria, Kiinan ja Venäjän rajajokea.
Hotellimme sijaitsee Nygadella, joka on kävelykatu keskustassa.
Lontoon nähtävyyksiä ovat Trafalgar Square (aukio) ja St. Paul Cathedral (kirkko).
Jos halutaan korostaa vieraskielisen paikannimen merkitystä, voi nimen suomenkielisen käännöksen ilmaista alkuperäiskielisen nimen perässä puolilainausmerkeissä:
Yeni Cami 'uusi moskeija' on Istanbulin kuuluisimpia rakennuksia.
Prahan Malá Strana 'pieni puoli' on kaunis kaupunginosa.
Selvyyden vuoksi ulkomaiseen paikannimeen on kuitenkin mahdollista lisätä paikan lajia ilmaisevan perusosa, jos paikan laji ei ilmene tekstiyhteydestä.
1. Usein paikan lajin voi ilmaista käyttämällä niin sanottua väljää genetiivi-ilmausta, jolloin koko vieraskielinen nimi muutetaan genetiiviin eli -n-loppuiseen muotoon (esim. Baan Koh Puh → Baan Koh Puhin) ja nimen perään lisätään välilyönti ja suomenkielinen paikan lajia ilmaiseva sana. Tämä ilmaustapa sopii erityisesti kaupunkien ja kylien nimiin. Mallina voi käyttää ilmausparia Helsinki ja Helsingin kaupunki:
Suuntasimme kohti Surgutin kaupunkia.
Tie vie rauhalliseen Baan Koh Puhin kalastajakylään.
Little Bighornin joki on 145 kilometriä pitkä.
2. Jos genetiivi-ilmaus ei tunnu luontevalta, paikan lajia ilmaisevan sanan voi lisätä myös nimen perusmuotoon.
Yksiosaisiin paikannimiin lisätään paikan lajia ilmaiseva sana suoraan:
Po → Pojoki virtaa Pohjois-Italiassa
Vättern → Jönköping sijaitsee Vätternjärven eteläpäässä.
Erilleen sanaliitoksi kirjoitettaviin paikannimiin paikan lajia ilmaiseva sana lisätään yhdysmerkillä. Ennen yhdysmerkkiä tulee välilyönti:
Meidän täytyi ylittää Little Bighorn -joki.
Suomenkielisen paikan lajia ilmaisevan sanan voi lisätä myös sellaisiin ulkomaisiin paikannimiin, joissa on jo paikan lajia ilmaiseva osa:
Lechtalin laaksossa kukat kukkivat kauneimmillaan (saksan tal 'laakso').
Lähdemme risteilylle Lysefjordenin vuonolle (norjan fjorden 'vuono').
Kävelimme Ulica Tamkan kadulla ~ Ulica Tamka -kadulla (puolan ulica 'katu').
Katselimme kohti Emei Shanin vuorta ~ Emei Shan -vuorta (kiinan shan 'vuori').
Turhan toiston takia tätä tapaa kannattaa kuitenkin välttää silloin, kun vieraskielisen nimen paikan lajia ilmaiseva sana on todennäköisesti lukijoille tuttu.
Riippuu yksittäisestä nimestä, esimerkiksi nimen rakenteesta, kumpi lisäystapa on luontevampi. Usein kielitaju ohjaa valitsemaan sopivan lisäystavan. Esimerkiksi paikan lajia ilmaisevan sanan sisältävissä, yhteen kirjoitettavissa nimissä (Lechtal, Lysefjorden) on luontevaa käyttää väljää genetiiviä.
Jos vieraskielinen paikannimi sisältää paikan lajia, ilmansuuntaa, kokoa tai ikää ilmaisevan sanan, on tällainen sana usein käännetty suomen kieleen vanhastaan vakiintuneissa eksonyymeissä eli sovinnaisnimissä:
Pohjois-Carolina ← englannin North-Carolina
Vanha-Uppsala ← ruotsin Gamla Uppsala
Qinghaijärvi ← kiinan Qinghai Hu
Jos ulkomaisella paikannimellä ei ole vakiintunutta suomenkielistä muotoa, ei sen osia kuitenkaan yleensä kannata kääntää. Paikan tunnistettavuuden kannalta hankalia ovat esimerkiksi sellaiset muodot kuin Lechlaaksossa (< saksan Lechtal) tai Lysevuonolla (< norjan Lysefjorden).
Paikan lajia ilmaisevan osan kääntäminen suomeksi on luontevaa lähinnä sellaisissa vironkielisissä nimissä, joissa paikanlajia ilmaiseva sana on lähellä suomenkielistä:
Ahjajõgi → Soutelimme Ahjajoella (ei Ahjajõgilla)
On hyvä tiedostaa, että kääntämisessä on riskejä erityisesti silloin, jos ulkomaisen paikannimen kieli ei ole tekstin kirjoittajalle tuttu. Joissakin kielissä paikan lajia ilmaiseva osa on suomen kielestä poiketen nimen alussa. Esimerkiksi puolankielisessä nimessä Ulica Tamka sana ulica merkitsee katua. Jos paikan lajia ilmaiseva osa halutaan kääntää suomeksi, nimi olisi siis Tamkakatu (ei Ulicakatu). Käännettäessä on lisäksi huomioitava, että nimen yksilöivä osa ei aina ole perusmuodossa. Esimerkiksi venäjänkielisessä nimessä Tverskaja ulitsa nimenosa Tverskaja on adjektiivinen feminiinimuoto ('tveriläinen') paikannimestä Tver. Suomeksi käännettäessä nimeen valittaisiin paikannimen genetiivi, siis Tverinkatu (ei Tverskajakatu).