Toisto: kukakohan, missäköhän?
Ohje lyhyesti
Sellaiset sanat kuin kukakohan ja missäköhän sisältävät kysyvän elementin toistoa (kuka + -ko, missä + -kö), eivätkä ne siksi ole tyyliltään neutraaleja.
Tällaisia sanoja käytetäänkin tyylikeinona erityisesti sävyltään rennoissa pohdiskelevissa ja pakinatyylisissä teksteissä, joissa kirjoittajan oma ääni voi tulla esille.
Ohjeen osat ovat seuraavat:
Koko ohje
Kukako, missäkö?
Sanoihin kukako, kenellekö, mitäkö, missäkö sisältyy kaksinkertainen kysyvä aines: kysyvä pronomini (kuten kuka) ja kysyvä liitepartikkeli -ko/-kö. Ne ovat tavallisia etenkin vastakysymyksinä: aiemmin keskustelussa esiintynyt kysymyssana toistuu -ko-liitteen kera ikään kuin kaikuna.
– Kuka tämän on tehnyt?
– Ai kukako? Kysy mieluummin, mikä sen teki!
Muotoa käytetään myös ”itse vastattavana” kysymyksenä, jonka avulla nostetaan huomion kohteeksi tai uudeksi puheenaiheeksi jokin uusi puoli käsiteltävästä aiheesta:
Minä aion ottaa tänään oman kultani kainaloon ja suunnistaa Kellariteatteriin. Miksikö? Siksi, että rakastan paitsi miestäni myös Kaj Chydeniuksen sävellyksiä.
Suomi poikkeaa useimmista kehittyneistä teollisuusmaista siinä, että meillä korkeakouluista valmistutaan ja siirrytään työelämään myöhemmin ja lähdetään eläkkeelle aikaisemmin. Mitäkö pahaa siinä on? (Pelkkä sana mitä ei tätä merkitystä ilmaise: Mitä pahaa siinä on?)
Kukakohan, missäköhän?
Sanan loppuun sisältyvä liitepartikkeli -han/-hän voi vihjata, että asia on puhujalle ja kuulijalle jollain tavalla tuttu:
Maijahan myöhästyy aina. (’kuten tiedämme, Maija myöhästyy aina’)
Lisäksi -han/-hän voi tehdä yksinkertaisesta kysymyksestä kohteliaan:
Onkohan kerrosvastaava paikalla?
Esimerkiksi pohdiskelevissa tai pakinatyylisissä teksteissä, jotka sallivat kirjoittajan oman äänen kuulumisen, -han/-hän-liitepartikkelia käytetään joskus yhdistettynä ”itse vastattavaan” kaksinkertaiseen kysymykseen (ks. edellä):
Kukakohan tällä kertaa voittaa? (neutraalisti: Kukahan tällä kertaa voittaa?)
Mikäköhän hänestäkin vielä tulee?
Tällöin kysymys on sävyltään vahvasti ihmettelevä, epäilevä tai päivittelevä ja täten osoittaa ilmauksen esittäjän henkilökohtaista asennoitumista. Näin ollen ilmaisutavalle on tuskin tarvetta neutraaliksi tarkoitetussa asiatyylissä.
Vuosituhannen vaihde on historian raskas piste. – – Mitä jos me juuri tällä hetkellä voisimmekin tehdä sivuloikan ja muuttaa historian kulun? Mutta ensin meidän pitäisi ymmärtää, missä nyt olemme. Kukakohan tietäisi? (kulttuurisivun kolumni)
Riski kiisti, että hän haluaisi samalla lakkauttaa valtakunnansovittelijan viran, mutta niinkin hänen viestinsä voinee tulkita. Mitäköhän palkansaajapuoli asiasta tuumii? (sanomalehden pääkirjoitus)
Näissä esimerkeissä kirjoittaja tuo kysymyksellään oman näkökulmansa etualalle. Näkökulman vaihdos onkin tavallinen syy -kohan/-köhän-loppuisten kysymysten käyttöön.
Muutamat -köhän-loppuiset kysymyssanat ovat vain kiteytyneet käyttöön myös aitoihin ihmetteleviin kysymyksiin. Tällöin -kö tuntuu toimivan lähinnä rakenteellisena täytetavuna:
Mistäköhän kannattaisi hankkia nettitikku?
Minneköhän voisi lahjoittaa vanhoja silmälaseja? (verkon kysymyspalstoilta)
Mitenkähän, kenellekähän?
Liitteen -kö lisäksi on myös liite -kä, joka on monissa murteissa käytössä eräänlaisena täytetavuna mm. kysymyssanoissa mitenkä, mihinkä, minnekä, kenenkä ja kenellekä. Näihin kysymyssanoihin liittyy pohdiskelevissa teksteissä herkästi myös liite -hän: mitenkähän, minnekähän, mihinkähän, kenenkähän, kenellekähän. Niissäkin -kä-aines on siis lähinnä täytetavu:
Dexia on nyt tarjonnut kolmelle belgialaisosakkaalleen loistavan tekosyyn muodostaa liitto, jonka näpeissä on 38 prosenttia osakkeista. Mitenkähän tämä liitto toimisi, jos kehiin tulisi toinen sopimus, joka lisäisi arvoa, mutta uhkaisi jälleen kerran laimentaa niiden vaikutusvaltaa?
Kenenkähän lauluja tulevaisuudessa lauletaan, on joissakin piireissä tällä viikolla päivitelty.
Täytetavuna toimiva -kö- tai -kä-aines on monien kielenkäyttäjien mielestä tarpeeton tai tyylillisesti häiritsevä. Kuitenkin teksteissä, joissa kirjoittajan oma ääni pohdiskelevine sävyineen voi tulla esille, ne ovat hyvin säästeliäästi käytettynä mahdollinen subjektiivista ihmettelyä ja näkökulman siirtymistä korostava tyylikeino. Liikakäyttö on tietenkin tyylirikko tekstissä kuin tekstissä.
Lisätietoa toisessa ohjeessa
Asiasanat
Anna palautetta tästä ohjeesta
Jaa sivu