Siirry sisältöön

Objekti: hän luki kirjaa, kirjan (milloin partitiivi, milloin ei?)

Ohje lyhyesti

Lauseen kohdetta tarkoittava objekti on partitiivimuodossa (sinua, kirjaa) eri syistä. Partitiivimuotoa käytetään kieltolauseessa (en ole lukenut tätä kirjaa) sekä silloin kun kyse on epämääräisestä paljoudesta (söin puuroa) tai keskeneräisestä tai muuten avoimesta tilanteesta (rakennamme parhaillaan rantasaunaa).

Muutoin objekti on genetiivissä (luin kirjan, rakennamme rantasaunan) tai nominatiivissa eli perusmuodossa (lue kirja, rakentakaa rantasauna).

Tämän ohjeen osat ovat seuraavat:

Objektin sijavaihtelun perussäännöt on esitetty kokoavasti ohjeessa Objekti: muotovaihtelun periaatteet, ks. kohdasta Lisätietoa toisessa ohjeessa.

Koko ohje

Kielto- ja myöntölause

Kieltolauseessa ja usein myös epäilevässä lauseessa tai arvelevassa kysymyksessä on objektin muotona partitiivi (uutta takkia). Sen sijaan myöntölauseessa sijamuodot vaihtelevat lauseen merkityksen ja rakenteen mukaan (ks. säännöt alempana).

Kieltolause: Hän ei osta uutta takkia tänä talvena.

Myöntölause: Hän ostaa ostaa uuden takin ensi vuonna.

Kieltolause: Helsinki ei vuokraa rakennusta kenellekään.

Myöntölause: Kenelle kaupunki vuokraa rakennuksen? Vuokraa tämä rakennus edullisesti!

Epäily: Työnantaja tuskin jatkossakaan palkkaa puuseppää sähkötöihin.

Myöntölause: Palkkaan puusepän.

Arveleva kysymys: Oletko nähnyt tätä autoa? (poliisin kuvallinen havaintopyyntö, kysyjällä ei taustaoletuksia siitä, onko auto ollut paikalla)

– Vrt. Oletko nähnyt tämän auton täällä? (kysyjän taustaoletuksena voi olla: auto on ollut paikalla) – Käytännössä ero partitiivi- ja genetiivimuodon välillä on joskus olematon.

Kysyvässä kieltolauseessa objekti voi joskus olla muussakin sijamuodossa kuin partitiivissa, jos lause on merkitykseltään myönteinen:

Eiköhän ahkera saa lopulta palkinnon. (oletus: ’ahkera saa palkinnon’)

Epämääräinen paljous ja rajattu kokonaisuus

Partitiivimuodossa olevalla objektilla (kahvia, vanhoja kirjoja) voi ilmaista epämääräistä paljoutta, kun taas myöntölauseen genetiivimuotoisella (kahvin) tai nominatiivimuotoisella objektilla (kahvi, kahvit) voi ilmaista rajattua, täsmällistäkin kokonaisuutta:

Taulukko: Milloin partitiivi, milloin ei?

Epämääräinen paljous → partitiiviRajattu kokonaisuus → genetiivi tai nominatiivi
Maistoin kahvia.Tilasin kahvin. [annoksen]
Lomalla luin vanhoja kirjoja.Lomalla luin hyllystä löytyneet vanhat kirjat.
Gastronomian harrastajan kodissa syödään
arkisin tavallista kotiruokaa. 		Kahdeltatoista syödään lämmin ruoka.
Harry Potter -kirjoja on myyty
maailmanlaajuisesti yli 450 miljoonaa kappaletta.		Harry Potter -kirjat myytiin eilen loppuun.

Keskeneräinen tai avoin tilanne ja päättynyt tai rajallinen tapahtuma

Objektin muodolla voi myöntölauseessa osoittaa sitä, millaisena tilanne esitetään (ks. taulukkoa alla). Kun tilanne esitetään keskeneräisenä tai siten, että toiminta vaikuttaa objektin tarkoittamaan asiaan vain osittain, on objekti partitiivissa (luin kirjaa, lääke paransi vointia).

Sen sijaan kun tilanne esitetään kokonaisuutena tai päättyneenä, objekti on yksikössä genetiivissä (luin kirjan) ja monikossa nominatiivissa (sekoittaa päät). Tämä näkökulma menee usein päällekkäin epämääräisen paljouden ja kokonaisuuden ilmaisemisen kanssa.

Taulukko: Milloin partitiivi, milloin ei

Keskeneräinen tai avoin tilanne → partitiiviPäättynyt tai rajallinen tapahtuma → genetiivi tai nominatiivi
Naapuri rakensi omaa taloaan samassa aikataulussa meidän kanssamme. Mies rakensi talon kuudesta miljoonasta olutpullosta.
Poikkeuksellinen sää sekoitti Eurooppaa.Leijonien kulta sekoitti Suomen ja suomalaiset.
Suomalaiset tuntevat Venäjää paremmin kuin useimmat länsieurooppalaiset.Toimitusjohtajamme tuntee Venäjän, hyvässä ja pahassa.

Objektin sijamuotojen genetiivi ja nominatiivi keskinäisestä valinnasta on oma ohjeensa (ks. ohjetta Objekti: hän syö leivän, leipä syödään (genetiivi vai nominatiivi?) kohdasta Lisätietoa toisessa ohjeessa).

Tunnetta, ajattelemista tai vaihetta ilmaisevat verbit

Joidenkin verbien objekti on yleensä partitiivimuotoinen (sinua, ihmisiä). Tällaisia ovat mm. tunnetta ja ajattelemista ilmaisevat verbit (kuten arvostaa, ihailla, inhota, loukata, rakastaa, vihata; ajatella, miettiä), edestakaista liikettä tai koskettamista ilmaisevat verbit (kuten heiluttaa, halata) sekä luonteeltaan jatkuvaa toimintaa tai tilaa tarkoittavat verbit (jatkaa, tarkoittaa).

Miksi vaimoni ei koskaan sano, että hän rakastaa minua?

Viime vuosina hän on edistänyt tyttöjen koulutusta ja naisten yrittäjyyttä Etelä-Afrikassa.

Ehkä asia koskee sinuakin.

Jos tekeminen ilmaistaan tuloksellisena, siis jollakin tavalla rajattuna, voi monien tällaistenkin verbien objekti olla myös muussa muodossa kuin partitiivissa:

Miten rakastaa lapsensa vahvaksi?

Haastatella hakijoita vai hakijat?

Sellaiset verbit kuin haastatella ja kuulustella kuvaavat prosessia, johon kuluu jonkin verran aikaa. Niiden yhteydessä kohdetta ilmaiseva objekti on tavallisesti ketä-, keitä-kysymykseen vastaavassa partitiivimuodossa:

Toimittaja haastatteli tilaisuuden järjestäjää.

Poliisi kuulusteli epäiltyjä.

Vastaavasti kun haastateltava tai kuulusteltava esitetään lukusanailmauksen muodossa, tämäkin on tavallisesti partitiivissa:

He haastattelivat tutkimustaan varten yhdeksää nuorta.

Poliisi kuulusteli kolmea epäiltyä koko loppupäivän ajan.

Kun puheena on haastateltavien tai kuulusteltavien joukko kokonaisuudessaan, käytetään vaihtoehtoisesti joskus myös monikon nominatiivimuotoa (hakijat):

Koulutuksen järjestäjä haastattelee hakijat ja etsii tehtävään parhaiten sopivat ehdokkaat.

FBI kuulusteli kaikki koneen matkustajat.

Tämäkin tapa on yleiskielen mukainen.

Jos yksiköllisen objektin muotona on käytetty muuta kuin partitiivia (kuten seuraavassa esimerkissä n-loppuista genetiiviä), saattaa tilanteesta herätä mielikuvia, joita kirjoittaja ei ole tarkoittanut:

Lehti haastatteli Cheekin. (mielikuva: puristi tyhjiin)

– Neutraalisti: Lehti haastatteli Cheekiä.

Jos kuitenkin haastattelu on määrämuotoinen ja se on tehty jotain tiettyä tarkoitusta, esimerkiksi tehtävää tai lupaa varten, myös genetiivi on mahdollinen:

Ennen lopullisia valintoja kouluttajat haastattelevat jokaisen vapaaehtoiseksi pyrkivän erikseen.

Tiesitkö?

Pitää paikkansa, pitää huolta, ottaa osaa, osanotto

Myös kiteytyneissä sanonnoissa, kuten pitää paikkansa, pitää varansa, esiintyvät objektit noudattavat yleensä samoja periaatteita kuin edellä:

  • Myöntölause:
  • Pidä varasi!
  • Jäällä liikkuessa kannattaa pitää varansa.
  • Lausunto pitää paikkansa, mutta sitä on syytä täsmentää.
  • Kieltolause:
  • Petersinkilpilisko on erittäin vikkelä ja karkaa helposti, jollei omistaja pidä varaansa.
  • Tunnelin kustannusarvio ei voi pitää paikkaansa.

Joskus pitää paikkansa -sanonnasta näkee myöntölauseessa käytettävän myös paikkaansa-asua ja kieltolauseessa paikkansa-asua. Ne eivät ole yleiskielen suosituksen mukaisia:

  • Yleiskielen suosituksen vastaisia:
  • Vanha sanonta, ettei pihlaja jaksa kahta kuormaa kantaa, saattaa hyvinkin pitää paikkaansa. → Yleiskielessä: pitää paikkansa
  • Työttömyysturva passivoi -hokema ei pidä paikkansa. → Yleiskielessä: ei pidä paikkaansa

Pitää huoli -sanonnassa objektin muoto vaihtelee yleisten periaatteiden mukaan:

  • Sadat lumitykit pitävät huolen ~ huolta, että rinteillä riittää lunta.
  • Lapualla urheilijoista pidetään huoli ~ huolta.
  • Rakennetun ympäristön tasosta ei pidä huolta kukaan.

Myös ilmauksessa ottaa osaa (suruun, tilaisuuteen) objektisanan osa muoto vaihtelee: otan osaa, osanottoni (vrt. syön omenaa, omenansyönti). Muoto ”osaaotto” on yleiskielen suosituksen vastainen:

  • Yleiskielen suosituksen vastainen:
  • Lämmin osaaottoni suruunne. → Yleiskielessä: lämmin osanottoni

Lisätietoa toisessa ohjeessa

Objekti
Objekti: muotovaihtelun periaatteet
Objekti: hän syö leivän, leipä syödään (genetiivi vai nominatiivi?)

Asiasanat

Anna palautetta tästä ohjeesta