Kun nimi on peräisin toisella kirjoitusjärjestelmällä kirjoitettavasta kielestä, se kirjoitetaan suomen kielellä käyttäen jotakin siirtokirjoitusjärjestelmää. Japanilaiset nimet kirjoitetaan Hepburn-järjestelmän mukaisesti, esimerkiksi Michiko Shōda, Hayao Miyazaki, Shinzō Abe.
Ohjeen osat ovat seuraavat:
Japania kirjoitetaan käyttäen kolmea eri merkistöä. Sanojen merkitystä ilmaistaan Kiinasta peräisin olevalla kanji-merkistöllä, jossa yksi kanji merkitsee itsessään jotakin käsitettä. Hiragana ja katakana puolestaan ovat kiinalaisista merkeistä kehitettyjä tavumerkistöjä, jotka ilmaisevat ääntämystä. Pyöreämmällä hiraganalla kirjoitetaan sanojen taivutuspäätteet ja kieliopilliset partikkelit, kun taas kulmikkaampaa katakanaa käytetään yleensä uudemmissa vierasperäisissä lainasanoissa, vieraskielisissä nimissä, joissakin eläinten- ja kasvien nimityksissä sekä mainosten teksteissä huomiota herättämässä.
Perinteisesti japania kirjoitetaan ylhäältä alas ja oikealta vasemmalle. Vaakasuora kirjoitustapa vasemmalta oikealle on kuitenkin yleistynyt joissakin tekstilajeissa, kuten japanin oppikirjoissa ja tieteellisissä artikkeleissa. Henkilönnimet kirjoitetaan japanissa niin, että sukunimi on ennen etunimeä.
Kun nimi on peräisin toisella kirjoitusjärjestelmällä kirjoitettavasta kielestä, se kirjoitetaan suomen kielellä käyttäen jotakin siirtokirjoitusta. Siirtokirjoituksissa tiettyä alkuperäiskielen kirjainmerkkiä tai äännettä vastaa systemaattisesti tietty latinalainen kirjain tai kirjainyhdistelmä.
Japaninkieliset nimet latinaistetaan tavukirjoituksesta eli kanji-merkit muutetaan ensin hiraganaksi. Länsimaissa yleisin käytössä oleva siirtokirjoitusjärjestelmä on englannin ääntämykseen perustuva Hepburn-järjestelmä (hebonshiki). Muita siirtokirjoituksia ovat Japanin käyttämä Kunrei-järjestelmä (kunreishiki) ja Nippon-järjestelmä (nipponshiki). Yhdistyneillä kansakunnilla (YK) ei ole kansainvälistä latinaistussuositusta japaninkielisistä nimistä.
Suomen kielessä, kuten useimmissa muissakin eurooppalaisissa kielissä, nimet latinaistetaan tavallisesti Hepburnin järjestelmällä. Alla esitetyissä esimerkkinimissä henkilön etunimi on merkitty länsimaisen käytännön mukaan ensin. Hakasulkeisiin merkityt ääntämistavat ovat karkeistettuja:
Akira Kurosawa [akira kurosawa], elokuvaohjaaja
Fukushima [fukušima], kaupunki
Fuji [fudži], vuori
Harajuku [haradžuku], kaupunginosa
Hayao Miyazaki [hajao mijazaki], animaatio-ohjaaja
Keiko [keeko], etunimi
Michiko Shōda [mitšiko šooda], keisarinna
Takeshi Kitano [takeši kitano], elokuvaohjaaja
Tsukuba [tsukuba], kaupunki
Shinzō Abe [šinzoo abe], pääministeri
Yuzuru Hanyū [juzuru hanjuu], taitoluistelija
Hepburn-järjestelmässä y-kirjain merkitsee suomen oikeinkirjoituksesta poiketen j-äännettä. Konsonanteista z-kirjain ääntyy soinnillisena. R-kirjain ääntyy japanissa yksitäryisenä, joten se muistuttaa usein l-kirjainta. Pitkä vokaali merkitään yleensä vokaalin ylisellä pituusmerkillä. Pitkää e:tä merkitään sen sijaan tavallisesti kirjainyhdistelmällä ei.
Joillakin japaninkielisillä paikannimillä on suomessa oma vakiintunut kirjoitustapansa, joka poikkeaa lähtökielen kirjoitustavasta. Ulkomaisia paikannimiä, jotka kirjoitetaan suomessa toisin kuin paikallisessa kielessä, kutsutaan eksonyymeiksi:
Iwo Jima
Japani
Jokohama
Kioto
Riukiusaaret
Tokio
Lähde: Ohjeen lähteenä on käytetty Riikka Länsisalmen ja Pia Matilaisen kirjoittamaa, Helsingin yliopiston Kielikeskuksessa järjestettyä verkkokurssia Japanin kirjoitusjärjestelmän ja tekstinymmärtämisen perusteet 1.