Rektioita: syy, peruste, aihe

Ohje lyhyesti

Syytä, aihetta ja perustelua tarkoittavat substantiivit ovat keskenään lähimerkityksiä. Tavallisesti ne esiintyvät mihin-kysymykseen vastaavan illatiivimuotoisen ilmauksen tai verbin perusmuodon kanssa:

Sana peruste on tavallinen lisäksi -lle-päätteisen eli allatiivi-ilmauksen kanssa:

-lle-muotoiset ilmaukset ovat tietyissä tapauksissa myös sanojen syy ja aihe yhteydessä yleiskielen mukaisia mutta eräänlaisia rajatapauksia: syy irtisanomisille, aihetta epäilylle.

Ohjeen osat ovat seuraavat:

• Syy
• Peruste, perustelu
• Aihe

Koko ohje

Syy

• Syytä, aihetta, reaktiota tms. kuvaavat abstraktit substantiivit esiintyvät tavallisesti mihin-kysymykseen vastaavan eli illatiivimuotoisen ilmauksen kanssa. Se kertoo, mitä selitetään tai perustellaan: syy lähtöön, peruste hylkäämiseen.

Tämä – laajassa merkityksessä – kohde voidaan joissakin tapauksissa esittää myös verbin perusmuodon eli tehdä-tyyppisen infinitiivin sisältävällä ilmauksella: syy lähteä, peruste hylätä hakemus.

Sanan syy peruskäyttöön kuuluvat seuraavat muodot:

Syy-sanaa käytetään jonkin verran myös -lle-päätteisten eli allatiivimuotoisten ilmausten kanssa: syy myöhästymiselle. Mallina on ilmeisesti sana perustelu, esim. perustelu asialle. Tämä syy-sanan muu kuin peruskäyttö heijastelee yleisempääkin ilmiötä suomen kielessä: ulkopaikallissijojen yleistymistä sisäpaikallissijojen rinnalle tai tilalle.

Erityisesti kun syy-sanaan liittyvä ilmaus on verbistä muodostettu tekemistä tai tapahtumista tarkoittava substantiivi (ns. teonnimi), kuten irtisanominen tai kehitys, voidaan -lle-päätteistä muotoa pitää syy-sanan seurassa yleiskielessä hyväksyttävänä, mutta rajatapauksena: syy irtisanomisille. Ilmaustyyppiä voi siis käyttää, mutta kaikkien kielenkäyttäjien mielestä se ei – vielä – sovi neutraaliin asiatyyliin. Tavallisempi onkin illatiivisija (syy irtisanomisiin) tai genetiivimäärite (irtisanomisten syy).

Aiemmin yleiskielen mukaisena on pidetty vain yllä mainittuja syy-sanan peruskäytön tapauksia. Muotovaihtelun salliva normi on rajoiltaan häilyvä, sillä hyväksyttävien ja vähemmän sopivien (esim. ”syy ilolle”) -lle-tapausten välille ei voi vetää selvää rajaa.

Jos on epävarma sijamuodosta, kannattaa valita illatiivi (irtisanomisiin) tai ilmaista asia kokonaan toisin.

• Syytä ja perustelua ilmaisevien substantiivien kanssa käytettävä sivulausetyyppi on tavallisesti epäsuora kysymyslause: Lehti paljastaa syyn, miksi ohjaaja jätti työn kesken. Usein mukana on pronomini: Tässä on syy siihen, miksi ihmiset huijaavat töissä.

Peruste, perustelu

Sanaa peruste käytetään yleiskielessä tavallisimmin alla lueteltujen ilmausten tapaan. Merkityseroja vaihtoehtojen välillä ei käytännössä juuri ole. Vaihtoehdot ovat myös keskenään kutakuinkin yhtä tavallisia.

Lähivastine on perustelu:

Sekä peruste että perustelu esiintyvät myös yhdyssanan osana: irtisanomisperuste, asiaperustelu.

Aihe

Sanan aihe kanssa esiintyy yleensä verbin perusmuoto (epäillä) tai illatiivimuotoinen sana (riemuun):

Ulkopaikallissijojen yleistyminen näkyy myös aihe-sanan yhteydessä siten, että -lle-päätteiset allatiivimuodot (aihetta epäilyille) ovat kohtalaisen tavallisia. Myös ilmaustyyppiä aihetta epäilyille voi pitää yleiskielisenä, mutta rajatapauksena. Sitä voi siis käyttää, mutta vanhan suosituksen mukainen illatiivi (aihetta epäilyihin) on kuitenkin – vielä – tavallisempi ja neutraalimpi, käytössä huomaamattomampi.

Lisätietoa toisessa ohjeessa

Asiasanat

• substantiivit
• taivutus
• A-infinitiivi
• allatiivi
• illatiivi
• infinitiivit
• johdokset
• paikallissijat
• rektio
• sijamuodot
• sisäpaikallissijat
• teonnimet
• ulkopaikallissijat

Anna palautetta tästä ohjeesta