Siirry sisältöön

Pronominit: hän vai se?

Ohje lyhyesti

Yleiskielessä ihmiseen viitattaessa pronominit ovat tavallisesti hän ja he eivätkä se ja ne:

Missä opettaja on? Yleensä hän ei ole myöhässä. (ei: se)

Koko ohje

Yleiskielen ja eräiden murteiden 3. persoonan ilmauksissa viitataan ihmiseen persoonapronomineilla hän ja he, ja muihin kuin ihmisiin viitataan osoittavilla sanoilla se ja ne. Pääkäyttönsä perusteella se ja ne kuuluvat demonstratiivipronominien luokkaan:

Ihminen – hän, he

Vaikka Paulaharju liikkui ympäri Suomea keruumatkoillaan, opetustyö piti hänet talvisin Oulussa. Opettajan työ oli hänelle palkallinen päivätyö, jolla hän turvasi perheensä elannon.

On ennenkuulumatonta, että täyttä palkkaa saavat ministerit ilmoittavat, että he eivät suostu tekemään töitä.

Eläin, laite, asia – se, ne

Kuinka vanha koirasi olisi, jos se olisi ihminen?

Sulamaan päässeet pakasteet on käytettävä heti, jos ne ovat vielä syömäkelpoisia.

Suomessa – toisin kuin eräissä muissa kielissä – persoonapronominit hän ja he viittaavat erittelemättä sekä naisiin että miehiin. Kun viitataan nais- ja miespuolisiin henkilöihin, joudutaankin mm. englannista, saksasta ja ruotsista suomennettaessa käyttämään usein muita vaihtoehtoja kuin persoonapronomineja, esimerkiksi erisnimeä tai puheena olevaa ihmistä tarkoittavaa substantiivia.

Puhutussa kielessä ja puhekielisessä kirjoittelussa se on tavallinen myös ihmiseen viitattaessa:

Yleiskielen vastaisia

Voisinko kysyä mieheltä suoraan, mitä se minusta oikein ajattelee? (keskustelupalsta)

Kysyin hoitajilta, ovatko ne huomanneet mitään erikoista. (keskustelupalsta)

Hän-pronominia taas käytetään leikillisesti viitattaessa lemmikkiin, autoon tai johonkin laitteeseen:

Eläin, laite – ”hän” (leikillisiä, yleiskielen vastaisia) 

Täplä on päättäväinen maltankoiran pentu. Hän on utelias ja rohkea.

Hän kieltäytyy yhteistyöstä. (asiakkaan valitus tietokoneesta)

Lisätietoa toisessa ohjeessa

Asiasanat

Anna palautetta tästä ohjeesta