Nimien taivutus: vieraskieliset nimet

Vieraskielisiä nimiä ei nykyisin yleensä mukauteta suomen kieleen, vaan ne kirjoitetaan samalla tavalla kuin lähtökielessä. Tällaiset nimet ovat suomen kielessä sitaattilainoja. Muita kirjoitusjärjestelmiä käyttävistä kielistä nimet muutetaan meillä käytössä olevaan eli latinalaiseen järjestelmään siirtokirjoituksella.

Suomenkielisissä lauseissa vieraskielisiä nimiä taivutetaan suomen taivutusjärjestelmän mukaan sijamuodoissa. Mallina käytetään tavallisesti suomen kielen samanhahmoisia sanoja. Vieraskieliset nimet pyritään yleensä myös ääntämään samoin kuin lähtökielessä, ja siksi pääte merkitään niin, että sana on mahdollisimman helppo ääntää taivutettunakin. Taivutusperiaatteet ovat pääosin samat kuin muita sitaattilainoja taivutettaessa.

Seuraavassa esitetään suuntaa antavat oikeinkirjoitusohjeet vierasperäisten nimien taivutusmuodoista, mutta kaikkia nimityyppejä ei käsitellä yksityiskohtaisesti.

Olennaista päätteen liittämisessä vierasperäiseen nimeen on se, päättyykö nimi kirjoitettaessa ja äännettäessä vokaaliin vai konsonanttiin.

Sulkeissa esitetyt ääntämistavat ovat hyvin karkeita, sillä ne esitetään pitäen silmällä vain taivutuspäätteen merkintää. Pitkä vokaali on merkitty kahdella kirjaimella, ja foneettisten erikoismerkkien sijasta on pyritty merkitsemään äänteet suomen kielen aakkosilla. Painoa ei ole merkitty.

Päätteen vokaalin valinta: Caseylla vai Caseyllä?

Taivutuspäätteeseen valitaan a tai ä sen mukaan, onko sanassa taka- vai etuvokaaleja. Takavokaaleja ovat a, o ja u, etuvokaaleja ä, ö, y, e ja i. Vieraskielisissä nimissä voi olla myös suomen aakkostoon kuulumattomia etuvokaalin merkkejä, kuten kirjaimet ü [y], æ [ä] ja oe [ö].

Caracas [karakas] : Caracasia

Jersey [džöözi] : Jerseyssä

Wall Street [striit] : Wall Streetillä

Lück [lyk] : Lückiä

Silloin kun nimessä on sekä taka- että etuvokaaleja, päätteen vokaalin valinnan ratkaisee perusmuodon viimeinen vokaali. Vokaalit e, i ja y eivät kuitenkaan vaikuta päätteen vokaaliin, vaan niitä edeltävä vokaali ratkaisee:

Göta : Götalla

Loire [luaar] : Loirea [luaaria ~ luaarea]

Müller [myller] : Müllerillä

Jos nimi on yhdyssana, taivutuspäätteen vokaali määräytyy jälkiosan mukaan:

Granö [gran + ö, graanöö] : Granössä

Budapest [buda + pest] : Budapestissä (~ Budapestissa, jos nimi hahmotetaan yhdistämättömäksi)

Jos nimi kirjoitettaessa on takavokaalinen mutta äännettäessä etuvokaalinen, pääte merkitään tavallisesti kirjoitusasun mukaan takavokaalisena. Päätteen voi kuitenkin merkitä myös etuvokaalisena ääntöasun perusteella:

Casey [keisi] : Caseylla ~ Caseyllä

Camus [kamyy] : Camus'ta ~ Camus'tä

Pääte liitetään suoraan: Sydneyssä, Martiniqueen

Kun nimen kirjoitusasu päättyy vokaaliin, taivutuspääte liitetään suoraan nimeen, olipa ääntyvä vokaali sama tai eri kuin kirjoitettu:

Canetti [kaneti] : Canettin : Canettia : Canettiin

Rigoletto : Rigoletton : Rigolettoa

Sydney [sidni] : Sydneyn : Sydneyä : Sydneyyn

Örebro [öörebruu] : Örebron : Örebrota : Örebrohun

Malmö [malmöö] : Malmön : Malmötä : Malmöhön

Taivutuspääte liitetään suoraan silloinkin, kun kirjoitusasu päättyy vokaaliin mutta ääntöasu konsonanttiin:

Baltimore [booltimoor] : Baltimoren : Baltimorea : Baltimoreen

Martinique [martinik] : Martiniquen : Martiniquea [martinikia] : Martiniqueen

Nagy [nodj] : Nagyn [nodjin] : Nagya, Nagyyn

Pääte liitetään vokaalin i välityksellä: Bachia, Cannesiin

Kun sekä kirjoitus- että ääntöasu päättyvät konsonanttiin, pääte liitetään vokaalin i välityksellä:

Bach : Bachin : Bachia : Bachiin

Karamanlis : Karamanlisin : Karamanlisia : Karamanlisiin

Lloyd's : Lloyd'sin : Lloyd'sia : Lloyd'siin

Nimen kirjoitus- ja ääntöasun lopussa voi olla eri konsonantit (-s ja -n):

Cannes [kan] : Cannesin [kannin] : Cannesia : Cannesiin

Monissa ranskankielisissä nimissä kirjoitusasu päättyy konsonanttiin mutta ääntöasu nasaalivokaaliin. Tällöin taivutuspääte liitetään nimeen vokaalin i avulla ja taivutusmuodoissa ääntyy n ennen päätettä:

Lyon [ljõ] : Lyonin [ljõnin] : Lyonia : Lyoniin

Monien englanninkielisten nimien lopussa on r, joka ei nimen perusmuodossa äänny. Taivutusmuodoissa r kuitenkin ääntyy; suomalaisen taivutuspäätteen edellä on sidevokaali i:

Baker [beikö] : Bakerin [beikörin] : Bakeria ~ Bakeriä : Bakeriin

Eräissä englanninkielisissä nimissä kirjoitusasun lopussa on borough, burgh tai brugh, jotka ääntyvät ”börö”, ”bur” tai ”brö”. Taivutuspääte liitetään tällaisiin nimiin yleensä vokaalin i avulla:

Edinburgh [-bur ~ -börö] : Edinburghin : Edinburghia ~ Edinburghiä : Edinburghiin

Myös taivutuspäätteen liittäminen heittomerkillä on mahdollista, jos ääntöasu päättyy vokaaliin:

Midlessbrough [-boro] : Midlessbroughin ~ Midlessbrough'n : Midlessbroughia ~ Midlessbrough'a : Midlessbroughiin ~ Midlessbrough'oon

Pääte liitetään heittomerkin välityksellä: Glasgow'ta

Kun nimen kirjoitusasu päättyy konsonanttiin mutta ääntöasu vokaaliin, nimen ja päätteen väliin tulee heittomerkki:

Foucault [fukoo] : Foucault'n : Foucault'ta : Foucault'hon

Montpellier [mõpeljee] : Montpellier'n : Montpellier'ta : Montpellier'hen

Glasgow [glaasgou] : Glasgow'n : Glasgow'ta : Glasgow'hun

Shaw [šoo] : Shaw'n : Shaw'ta : Shaw'hon

Nimi Versailles äännetään ranskan mukaisesti [versaj]. Ääntöasun lopussa oleva konsonantti j ääntyy kuitenkin usein hyvin i:mäisenä [versai], joten nimeä voi taivuttaa kahdella tapaa:

Versailles [versaj] : Versaillesissa [versajssa]: Versaillesia [versajta] ~

Versailles [versai] : Versailles'ssa [versaissa] : Versailles'ta [versaita] 

Huom. Heittomerkkiä käytetään myös silloin, kun muodostetaan sanoja vieraskielisistä nimistä, joiden kirjoitusasu päättyy konsonanttiin mutta ääntöasu vokaaliin:

bordeaux'lainen [bordoolainen]

Heittomerkkiä voi käyttää selventämään, kuuluuko taivutusmuodossa näkyvä i nimen perusmuotoon vai onko se taivutuspäätteen liittämiseksi tarpeellinen sidevokaali:

Aas : Aas'in

Selvennystä vaativat tapaukset ovat harvinaisia, eikä heittomerkkiä pidä käyttää, jos perusmuoto käy ilmi ympäröivästä tekstistä tai on muuten pääteltävissä. Nimen perusmuodon voi tarvittaessa esittää sulkeissa taivutusmuodon jäljessä.

Vieraskielisten nimien monikkomuodot

Etenkin vieraskielisiä sukunimiä on joskus taivutettava suomenkielisessä tekstissä myös monikossa. Jos mahdollista, mallina taivutuksessa käytetään suomen kielen sanoja, jotka rakenteeltaan vastaavat taivutettavaa nimeä.

Kun nimen sekä kirjoitus- että ääntöasu päättyvät lyhyeen painottomaan vokaaliin, nimi taipuu samoin kuin rakenteeltaan samantapainen suomenkielinen sana:

Canova [kanoova] : Canovien (~ Canovain) : Canovia : Canovilla (vrt. esim. sanaan orava)

e-loppuiset nimet taipuvat yleensä sellaisten e-loppuisten sanojen kuin nalle, jade mallin mukaan:

Duse [duuze] : Dusejen (~ Dusein) : Duseja : Duseilla

Muiden kirjoitettaessa vokaaliin päättyvien vieraskielisten nimien monikon taivutus näkyy seuraavassa taulukossa:

Kirjoitusasu päättyy	Ääntöasu päättyy	Esimerkkejä
eri vokaalien yhdistelmään	vokaaliin	Barthou [bartu], Barthouiden, Barthouita, Barthouilla
vokaaliin	lyhyeen painottomaan vokaaliin	Ferry [feri], Ferryjen ~ Ferryin [ferein], Ferryjä [ferejä], Ferryillä
vokaaliin	konsonanttiin	Forsythe [foosait], Forsythein [foosaitein], Forsytheja [foosaiteja], Forsytheilla

Jos vieraskielisen nimen kirjoitus- ja ääntöasu päättyvät konsonanttiin, nimi taipuu samoin kuin suomen i-vartaloiset sanat (esim. pappi, paperi). Monikon muodoissa on tällöin e (kuten sanoissa pappeja, papereissa).

Bach : Bachien : Bacheja : Bacheilla

Keynes : Keynesien : Keynesejä : Keyneseillä

Schneider : Schneiderien ~ Schneidereiden : Schneidereita ~ Schneidereja : Schneidereilla

Jos kirjoitusasu päättyy konsonanttiin mutta ääntöasu vokaaliin, monikon tunnus ja taivutuspääte erotetaan nimestä heittomerkillä:

Arnauld [arno] : Arnauld'iden : Arnauld'ita : Arnauld'ihin

Shaw [šoo] : Shaw'iden [šoiden] : Shaw'ita : Shaw'ihin