Nimien taivutus: paikannimet

Ohje lyhyesti

Adjektiivialkuisten paikannimien alkuosaa taivutetaan yleensä samassa sijassa kuin jälkiosaa:

Suomenkieliset paikannimet taipuvat tavallisesti samojen periaatteiden mukaan kuin yleissanatkin, joten nimessä voi olla myös äännevaihteluita (kuten nk ja ng sekä kk ja k). Tämä koskee myös useita ulkomaiden paikkojen vakiintuneita suomalaistettuja nimiä eli eksonyymejä:

Suomalaisten kuntien, kaupunkien ja muiden asutusten nimiä taivutetaan sisä- ja ulkopaikallissijoissa siten kuin paikkakunnalla on totuttu taivuttamaan:

Ulkomaisten kaupunkien, kaupunginosien ja kylien nimet taipuvat yleensä sisäpaikallissijoissa:

Ohjeen osat ovat seuraavat:

• Adjektiivialkuiset paikannimet
• Konsonanttien muutokset taivutuksessa
• Sisä- vai ulkopaikallissija?

Koko ohje

Adjektiivialkuiset paikannimet

Adjektiivialkuisissa paikannimissä adjektiivi (kuten iso, vanha) taipuu yleensä samalla tavalla kuin nimen jälkiosakin:

Suomen paikannimien taivutuksessa on kuitenkin nimi- ja aluekohtaisia eroja. Joissakin nimissä alkuosana oleva adjektiivi ei taivu:

Eräät nimet voi taivuttaa kummallakin tavalla:

Paikannimiä taivutettaessa on suositeltavaa käyttää paikkakunnalla vallitsevaa taivutustapaa. Esimerkiksi Mikkelissä ollaan Pitkälläjärvellä mutta Orivedellä Pitkäjärvellä. Paikannimien taivutusmuotoja voi tarkistaa verkkojulkaisusta Asutusnimihakemisto (linkki kohdassa Lisätietoa muualla).

Sellaisissa paikannimissä, joiden alkuosana on verbin partisiippimuoto (kuten heiluva, palanut) tai -nen-loppuinen adjektiivi, alkuosa taipuu pääosan mukaan:

Myös ulkomaisten paikkojen vakiintuneissa suomalaistetuissa nimissä eli eksonyymeissä alkuosan adjektiivi taipuu:

Huom. Adjektiivialkuisissa sukunimissä alkuosa ei taivu: Isotalon, Uusivirralle (ks. ohjetta Nimien taivutus: sukunimet kohdasta Lisätietoa toisessa ohjeessa).

Konsonanttien muutokset taivutuksessa

Suomenkieliset paikannimet taipuvat yleensä samojen periaatteiden mukaan kuin yleissanatkin:

Tämä koskee myös useita ulkomaiden paikkojen vakiintuneita suomalaistettuja nimiä eli eksonyymejä:

Sisä- vai ulkopaikallissija?

1. Suomalaiset asutusnimet, kuten paikannimet yleensäkin, voivat taipua joko sisä- tai ulkopaikallissijoissa. Toisiaan muistuttavatkin nimet voivat taipua eri tavoin:

Kuntien, kaupunkien ja muiden asutusten nimiä taivutetaan siten kuin paikkakunnalla on vanhastaan totuttu taivuttamaan. Lisätietoa aiheesta löytyy Asutusnimihakemistosta, johon on linkki kohdassa Lisätietoa muualla.

2. Ulkomaisten kaupunkien, kaupunginosien ja kylien nimet taipuvat sisäpaikallissijoissa, samoin pääosin maidenkin nimet eräitä saarennimiä lukuun ottamatta:

Nimi Venäjä taipuu kuitenkin poikkeuksellisesti ulkopaikallissijoissa: Venäjällä.

Maannimi voi olla myös sellainen yhdyssana, jonka loppuosana oleva suomen kielen sana edellyttää ulkopaikallissijan käyttöä:

Katso myös ohjetta Nimien taivutus: saarten nimet kohdasta Lisätietoa toisessa ohjeessa.

Lisätietoa toisessa ohjeessa

Lisätietoa muualla

Asiasanat

• maiden nimet
• määrite
• nimet
• nimien taivutus
• paikallissijat
• paikannimet
• sisäpaikallissijat
• sovinnaisnimet
• ulkopaikallissijat
• taivutus
• yhdyssanat
• adjektiivit
• astevaihtelu
• asutusnimet
• eksonyymit
• erisnimet
• kunnannimet

Anna palautetta tästä ohjeesta