Nimien taivutus: sukunimet

Nimenkantajalla on oikeus taivuttaa yksityiselämässään sukunimeään haluamallaan tavalla. Julkisessa viestinnässä voi kuitenkin aina noudattaa alla esitettyjä yleisiä taivutusperiaatteita.

Sukunimet taipuvat samoin kuin vastaavat yleissanat:

Ratas : Rattaan : Rattaiden tai Rattaitten
Järvi : Järven : Järvien
Nieminen : Niemisen : Niemisten
Peltola : Peltolan : Peltoloiden

Jos paikannimilähtöisissä sukunimissä on säilynyt vanhoja, käytöstä jääneitä sanojen muotoja, nimiä taivutetaan kuten vastaavaa tai vastaavanrakenteista nykyistä yleissanaa: esimerkiksi Halmet ja Vuollet taipuvat kuten sanat halme ja vuolle (Halmeen ja Vuolteen).

Kun sukunimellä ei ole yleissanavastinetta eli se ei sisällä tunnistettavaa suomen kielen sanaa, sitä taivutetaan yleensä kuten äänneasultaan samantyyppistä sanaa:

Arkko : Arkon (kuten harkko : harkon)
Kanko: Kangon (kuten tanko : tangon)

On kuitenkin olemassa joukko sellaisia lähinnä nimenmuutoksissa muodostettuja sukunimiä, joilla ei ole äänneasultaan samantyyppisiä yleissanoja tai ne ovat harvinaisia. Tällaiset nimet taipuvat muuttumattomina:

Erti : Ertin : Ertien
Lerto : Lerton : Lertojen

Jos nimeä on yleisesti ja tunnetusti taivutettu murteissa toisin kuin yleiskielessä, silloin murteista muotoa voi käyttää myös yleiskielessä Närhi : Närhen tai Närhin; Kiiski : Kiisken tai Kiiskin; Lampi : Lammen tai Lammin.

Monista vokaali + s-loppuisista nimistä on käytössä kaksi taivutustapaa: pitkävokaalinen ja -ks:llinen. Näissä -ks:llinen on usein myöhäisempi, mutta se on toiminut sittemmin mallina muille samanrakenteisille nimille:

Hirvas : Hirvaan tai Hirvaksen
Köngäs : Könkään tai Köngäksen

Yksinomaan -ks-vartaloisiksi on vakiintunut etenkin harvinaisen sanan sisältäviä sukunimiä, joista monet on otettu nimenmuutoksissa ja joiden aineksia esiintyy lähinnä paikannimissä:

Airas : Airaksen
Havas : Havaksen
Suvas : Suvaksen
Vannas : Vannaksen