Kun n-loppuisen sananmuodon jäljessä on liitepartikkeli -pa, -pä, kirjainjono -np- ääntyy mp:nä. Äänteet vaikuttavat siis toisiinsa:
Kirjoitusasu Ääntöasu Onpa kuuma! [ompa] Kunpa hän olisi täällä! [kumpa] Tämänpä minä otankin! [tämämpä] Hyvinpä siitä selvittiin! [hyvimpä] Nuorinpa onkin pisin! [nuorimpa] Niinpä niin! [niimpä]
Sen sijaan adjektiivien vertailumuodoissa on kirjoitusasussakin p:n edellä aina m (siis -mp-kuuluu sanan taivutusmuotoon; vrt. edellä oleviin tapauksiin, joissa -pa on sanan loppuun kiinnittyvä liite):
suurempi, suurempaa
suurimpia, nuorimpiin
Yksittäinen sana ompi on vakiintunut kirjoitusasultaankin mp:lliseksi. Sanassa on verbi on ja vanha preesensin taivutuspääte -pi (esim. voipi, saapi) eikä liitepartikkeli kuten sanassa onpa:
Kotimaani ompi Suomi.