Ajan yksiköistä käytetään yleiskielisessä tekstissä suomenkielisiä lyhenteitä. Esimerkiksi tunnin lyhenne on t, ei h. Mittayksikön tehtävässä nämä lyhenteet ovat pisteettömiä, mutta muutamilla on myös muuta, pisteellistä käyttöä.
s sekunti, sekuntia min minuutti, minuuttia t tunti, tuntia vrk vuorokausi, vuorokautta vk viikko, viikkoa vkl viikonloppu, viikonloppua kk kuukausi, kuukautta v vuosi, vuotta (mittayksikkönä, esim. 5 v vanha) v. vuosi, vuonna, -vuotias (esim. v. 2015 ’vuonna 2015’) pv päivä, päivää p. päivä ap. aamupäivä, aamupäivällä ip. iltapäivä, iltapäivällä pvm. päivämäärä ark. arkisin klo kello
Viikonpäivien nimitykset voi lyhentää seuraavasti:
ma ~ maan. maanantai ti ~ tiist. tiistai ke ~ kesk. keskiviikko to ~ torst. torstai pe ~ perj. perjantai la lauantai su ~ sunn. sunnuntai
Kaksikirjaimisessa viikonpäivän lyhenteessä ei siis ole pistettä:
Kokous pidetään to klo 15.30 huoneessa 315.
Kahden v-kirjaimen lyhenne vv. tarkoittaa sanaa vuosina. Nykyisin tätä lyhennettä ei enää suositeta käytettäväksi, vaan käytetään joko lyhennettä v. (’vuonna, vuosina’) tai kirjoitetaan koko sana vuosina.
Lyhenteen vv. tavoin on vanhentunut myös lyhenne ss. ’sivut, sivuilla’. Vakiintunut lyhenne on s. (’sivu, sivulla, sivut, sivuilla’).
Sanat päivä ja viikko näkee joskus lyhennettävän ”pvä” ja ”vko”. Oikeinkirjoitussuositusten mukaiset muodot ovat pv ja vk (ilman pistettä).