Paikannimet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella: Pitkäjärvi, Saimaa, Tampere. Moniosaisissa nimissä kirjoitetaan isolla vain ensimmäinen sana, elleivät muut osat ole nimiä: Atlantin valtameri, Pikku Huopalahti.
Nimeen kuuluva määriteosa kirjoitetaan isolla alkukirjaimella silloin, kun kyseessä on maantieteellinen alue (Etelä-Savo), ja pienellä, jos se luonnehtii paikkaa jonkin ominaisuuden kannalta (nyky-Suomi).
Paikannimet, esimerkiksi maiden, kaupunkien, kylien ja katujen sekä merien ja järvien nimet, kirjoitetaan isolla alkukirjaimella:
Suomi, Kemi, Impivaara
Keskuspuisto, Vuorikatu
Perämeri, Päijänne, Jäämeri
Jos nimi koostuu useasta osasta, kirjoitetaan isolla alkukirjaimella vain ensimmäinen sana, elleivät muut sanat ole nimiä:
Pohjoinen jäämeri, Etelä-Kiinan meri
Aleksis Kiven katu, Pieni Roobertinkatu
Sörnäisten rantatie
Nimeen kuuluva määrite tai määriteosa kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, jos kyseessä on maantieteellinen alue. Esimerkiksi nimi Manner-Suomi rajaa Suomesta alueen, johon eivät sisälly Ahvenanmaa ja saaristot. Vastaavasti kirjoitetaan myös:
Latinalainen Amerikka, Pienet-Antillit
Etelä-Eurooppa, Manner-Eurooppa
Järvi-Suomi, Vakka-Suomi
Tunturi-Lappi
Jos määrite luonnehtii paikkaa jonkin ominaisuuden kannalta, se kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella:
entisajan Eurooppa
koti-Suomi
ruuhka-Suomi
natsi-Saksa
neuvosto-Viro
nyky- New York
Isolla alkukirjaimella kirjoitetaan tiettyä aluetta tarkoittavat kuvaannolliset ilmaukset. Ne ovat kokonaisuutena erisnimiä, mutta jälkiosa (esimerkiksi itä, maailma) ei ole erisnimi:
Hedelmällinen puolikuu
Kaukoitä
Lähi-itä
Syvä etelä
Vanha maailma
Villi länsi
Sen sijaan pienellä kirjoitetaan muun muassa seuraavat paikkaa luonnehtivat ilmaukset, jotka eivät ole kiteytyneet nimiksi:
arabimaat
länsimaat
preeria
Ohjetta on päivitetty 9.2.2018.
Myös paikannimien puhekieliset muodot kirjoitetaan isolla alkukirjaimella:
Mansku, Köpis, Nykki
Yleiskielisessä tekstissä on kuitenkin syytä käyttää paikoista niiden virallisia, sävyltään neutraaleja nimiä.