Kielten nimitykset kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella:
suomi, suomen kieli
ruotsi
suomenruotsi
katalaani
esperanto
Murteiden nimityksissä alueen nimi kirjoitetaan isolla alkukirjaimella:
Savon murre
Joistakin kielistä on suomessa ollut käytössä eri nimityksiä. Pääasiassa kuitenkin yleiskielisiin yhteyksiin suositellaan vain yhtä. Esimerkiksi Alankomaiden virallinen kieli on suomeksi hollanti (vrt. flaami). Afganistanin toinen virallinen kieli on paštu.
Ohjeen osat ovat seuraavat:
Kielten nimitykset (eli kielten nimet) kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella:
suomi
ruotsi
venäjä
Kun nimitys esiintyy sanan
kieli kanssa, sanat kirjoitetaan erilleen:
suomen kieli, suomen kielen taito
viron kieli
ranskan kieli
Sen sijaan yhdyssanoja ovat sellaiset moniosaiset kielten nimitykset, joissa alkuosana on jokin kieltä määrittävä sana:
suomenruotsi
ruotsinsuomi
amerikanenglanti
britannianenglanti (~ brittienglanti)
sveitsinsaksa
malawintongamuinaisegypti
muinaisyläsaksa
pohjoissaame
länsifriisi
keski-iiri
Yhteen kirjoitetaan myös seuraavanlaiset -inen-loppuiset adjektiivit, joissa alkuosana on genetiivimuotoinen (eli -n-loppuinen) kielen nimitys:
englanninkielinen
suomenkielinenarabiantaitoinen
Huom. kokonaisuuden osat kirjoitetaan kuitenkin erilleen, kun
taitoinen-adjektiivin edellä on sanaliitto, kuten
italian kielen:
italian kielen taitoinen
Haetaan suomen kielen taitoista markkinointiassistenttia.
Osa kielten nimityksistä on vanhoja suomen kieleen mukautuneita sanoja, esimerkiksi ranska, espanja, italia, kreikka, saksa, baškiiri. Osa on myöhemmin mukautettuja nimityksiä, esimerkiksi aimara (omakielinen asu: aymara) ja joruba (omakielinen asu: yorùbá). Osa on otettu käyttöön sellaisinaan ns. sitaattilainoina: afar, hausa, ido, igbo, kanuri, sango.
Murteiden, slangien yms. nimityksissä alueen nimi kirjoitetaan isolla alkukirjaimella:
Rauman murre
Savon murre
Helsingin slangiSkånen murre
Cornwallin murre
Berliinin murre
Jos aluemurteista kirjoitetaan ilman sanaa
murre, alkukirjain on pieni:
Hän puhuu suomea ja savoa. Tavallisempaa on kuitenkin käyttää
murre-sanan sisältävää ilmaisua (Savon murre).
Kun murrealueeseen viitataan adjektiivialkuisella sanalla (kuten savolainen > savolais-), alkukirjain on pieni:
Itämurteiden pääryhmiä on vain kaksi, savolaismurteet ja kaakkoismurteet, länsimurteiden pääryhmiä on enemmän.
Huom. Kun kirjoitetaan jonkin kielen (eikä alueen) murteista, nimityksessä on pieni alkukirjain:
suomen (kielen) eri murteet
saksan (kielen) eri murteet
Alankomaiden eli Hollannin virallisen kielen nimi on sikäläisittäin
Nederlands, suomeksi
hollanti eli hollannin kieli. Hollanti on virallinen kieli (ranskan ja saksan ohella) myös Belgiassa, missä sitä puhutaan varsinkin Flanderissa Pohjois-Belgiassa. Tämän alueen murretta on kutsuttu nimellä
flaami. Länsi-Belgiassa ja lähialueilla puhutaan
länsiflaamia, jota pidetään nykyään itsenäisenä kielenä.
Pataanit eli
paštut ovat väestöryhmä, joka asuu Afganistanissa ja Pakistanissa. Heidän puhumansa kieli on paštu, toinen Afganistanin kahdesta virallisesta kielestä. (Kielestä on käytetty tiedotusvälineissä myös sellaisia muotoja kuin paštuni, puštu ja pašto ja väestöryhmästä muotoja paštunit ja puštunit. Niiden käyttöä ei suositella.)
Aikaisemmin Afganistanin valtaväestöä, pataaneja eli paštuja, on suomeksi kutsuttu myös afgaaneiksi ja heidän puhumaansa kieltä
afgaaniksi.
Kielten suomenkielisiä nimityksiä (nimiä) voi tarkistaa mm. kotoistus.fi-sivustolta (ks. linkkiä kohdassa Lisätietoa muualla) sekä teoksesta Anhava, Jaakko (2009): Maailman kielet ja kielikunnat. 4. painos. Gaudeamus, Helsinki.
Kielten nimistä käytetään kaksi- tai kolmikirjaimisia tunnuksia (kielikoodeja) varsinkin teknisissä yhteyksissä, esimerkiksi erilaisissa tietokannoissa. Näitä tunnuksia ovat mm. en ja eng (englanti), fi ja fin (suomi) sekä sv ja swe (ruotsi).
SFS-ISO 639-1. Kielten nimien tunnukset. Osa 1: Kaksikirjaimiset tunnukset.
SFS-ISO 639-2. Kielten nimien tunnukset. Osa 2: Kolmikirjaimiset tunnukset.