Vieraskielisissä paikan- ja henkilönnimissä suhuäänteitä merkitään toisinaan kirjaimilla š ja ž. Kirjaimet esiintyvät
1) joissakin latinalaisin kirjaimin kirjoitettujen kielten nimissä, jotka ovat suomessa lähtökielen mukaisia (Škoda),
2) joissakin suomeen vanhastaan vakiintuneissa nimissä, jotka kirjoitetaan suomessa toisin kuin lähtökielessä (Fidži, Tšekki),
3) SFS:n kansallisen standardin mukaan latinaistetuissa venäläisissä nimissä ja muissa kyrillisin kirjaimin kirjoitettavien slaavilaisten kielten nimissä (Živago, Porošenko).
Suomen kielessä on vain yksi s-äänne, mutta monissa muissa kielissä on useita erilaisia suhuäänteitä. Tietyissä tapauksissa suhuäänteitä merkitään suomen kielelle vierailla kirjaimilla š ja ž.
Useimpia vieraskielisiä paikan- ja henkilönnimiä käytetään suomen kielessä sellaisenaan. Latinalaisin kirjaimin kirjoitettavat nimet ja niissä esiintyvät suhuäänteet merkitään kuten nimen lähtökielessä:
Škoda
Kirjaimet š ja ž ovat suhuäänteiden merkkinä joissakin suomen kieleen vanhastaan vakiintuneissa nimissä, jotka kirjoitetaan suomessa toisin kuin lähtökielessä. Näissä suomeen mukautetuissa nimissä eli eksonyymeissä on hatullista kirjainmerkkiä käyttämällä pyritty lähelle lähtökielen ääntämystä.
Fidži
Tienšan
Tiikšjärvi
Tšad
Tšekki
Tšetšenia
Joskus myös historialliset henkilönnimet kirjoitetaan suomessa toisin kuin lähtökielessä:
Tšiang Kai-šek (kiinasta pinyin-järjestelmän mukaan latinaistettuna Jiang Jieshi)
Jotkin sovinnaisnimistä on omaksuttu suoraan venäjän kautta ja latinaistettu kyrillisistä kirjaimista suomalaisen SFS:n venäjän latinaistamiskaavan mukaan, vaikka nimen lähtökieli ei ole venäjä:
Azerbaidžan
Tadžikistan
Taškent
Tšernobyl
Suomessa kyrillisten kirjainten latinaistukseen on standardi SFS 4900 Kyrillisten kirjainten translitterointi, slaavilaiset kielet (1998). Standardi ohjeistaa käyttämään suomalaista latinaistusta eli ns. kansallista kaavaa yleistajuiseksi tarkoitetussa viestinnässä, kuten lehdistössä, kirjallisuudessa ja suomenkieliseen käyttöön tarkoitetuissa kartastoissa. Standardia voi käyttää Venäjän paikannimistä ja Venäjällä asuvien venäläisten nimistä.
Venäläisissä nimissä kirjainmerkkejä š ja ž käytetään merkitsemään venäjän suhuäänteitä SFS:n mukaan seuraavasti:
Venäjä SFS:n latinaistus Esimerkkejä ж ž Živago, Žoltyi, Žukovski ч tš Gorbatšov, Sotši, Tšaikovski, Tšehov ш š Šišov, Šostakovitš щ štš Hovanštšina, Hruštšov, Štšeglov
Suhuäänteiden ш ja ж merkkinä käytetään siis kirjaimia š ja ž eikä sh- tai zh-yhdistelmää.
Eri kielissä venäjää latinaistetaan eri tavoin. Esimerkiksi venäläisen sukunimen Пу́шкин SFS:n mukainen asu Puškin olisi englannin translitteraation mukaan Pushkin ja ranskalaisen mukaan Pouchkine. Viranomaisten ja toimittajien on syytä käyttää passiin merkittyjä virallisia nimiä.
SFS:n standardissa on omat latinaistuskaavansa myös bulgarialle, makedonialle, serbialle, ukrainalle ja valkovenäjälle. Tässä standardissa näidenkin kielten nimissä käytetään kirjainmerkkejä š ja ž:
Petro Porošenko
Julija Tymošenko
Yhdistyneiden kansakuntien paikannimikonferenssi suositti vuonna 2012 kansainväliseen käyttöön uudet latinaistukset bulgarian, ukrainan ja valkovenäjän paikannimille. Näistä ukrainan ja bulgarian latinaistuksissa ei käytetä kirjaimia š ja ž.
• Venäjän paikannimiä voi tarkistaa teoksesta Venäjän federaation
paikannimiä. Oikeinkirjoitus- ja painotusopas, 2006. Kielenkäytön oppaita 6.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 138. Toim. Pirjo Mikkonen, Martti
Kahla, Ida Kempinen ja Anna Charnaya (linkki oppaan verkkoversioon kohdassa Lisätietoa muualla).
• Venäläisiä henkilönnimiä voi tarkistaa teoksesta Venäläisten henkilönnimien opas. Venäjän federaatiossa
käytössä olevia etunimiä muunnoksineen ja sukunimiä, 2005. Kolmas,
laajennettu laitos. Kielenkäytön oppaita 5. Kotimaisten kielten
tutkimuskeskuksen julkaisuja 136. Toim. Martti Kahla ja Pirjo Mikkonen.