Lainausmerkeillä voidaan osoittaa sana toisesta tyylilajista lainatuksi tai muuten poikkeavalla tavalla käytetyksi:
Reino ”Repe” Helismaa
Monet radionkuuntelijat inhoavat ”totattelua”.
Lisäksi lainausmerkeillä voidaan osoittaa kirjoittajan asennetta, esimerkiksi ironista tai kriittistä suhtautumista johonkin ilmiöön:
Ovatko kaikki ”kaupunkivarikset” tosiaankin vaarallisia?
Lukija saattaa kuitenkin tulkita lainausmerkit toisella tavalla kuin kirjoittaja on tarkoittanut. Lisäksi on hyvä muistaa, että lainausmerkit eivä tee tekstistä tyylillisesti parempaa; tiuhaan käytettyinä ne tekevät tekstistä levotonta ja joskus kömpelöäkin.
Lainausmerkeillä voi osoittaa myös, että puheena on jonkin termin epävirallinen muoto. Tällöin lainausmerkit tulevat koko sanan ympärille, eivät vain termin osan ympärille:
”keliakia-arvo” (ei ”keliakia”-arvo)
Tyylillisesti neutraalimpaa on kuitenkin käyttää ilmausta niin sanottu tai niin kutsuttu tai näiden lyhenteitä nk. tai ns.