-inen-loppuiset adjektiivit voidaan kirjoittaa genetiivimuotoisen pronominin (esim. tämän, tuon, sen) kanssa joko yhteen tai erilleen:
tämäntyyppinen ~ tämän tyyppinen
tuonnäköinen ~ tuon näköinen
Kun -inen-loppuisella adjektiivilla, kuten hintainen, ikäinen, laajuinen, mallinen, merkkinen, pituinen, tapainen, tasoinen, tyyppinen, värinen, on genetiivimuotoisena määritteenä pronomini tämän, tuon, sen, minkä tms., sanajono voidaan periaatteessa kirjoittaa joko yhteen tai erilleen:
tämänsuuntainen ~ tämän suuntainen kehitys
sentyyppinen ~ sen tyyppinen ihminen
tuontapainen ~ tuon tapainen käytös (vrt. tuonpuoleinen elämä)
minkäkokoinen ~ minkä kokoinen hattu lapselle sopii?
Olen lukenut aiheesta monentasoisia ~ monen tasoisia kirjoja.
Eri pronominien kesken on kuitenkin vaihtelua: esimerkiksi saman ja muun kirjoitetaan adjektiivin kanssa yleisemmin yhteen, kun taas persoonapronominit minun, sinun, hänen, meidän, teidän, heidän ja kysymyspronomini kenen on tavallisempaa kirjoittaa erilleen. Molemmat kirjoitustavat ovat yleiskielen mukaisia.
Mikä tahansa muunmerkkinen ~ muun merkkinen puhelin käy!
Voiteet ovat aivan samanhintaisia ~ saman hintaisia kuin kilpailijallakin.
(Vrt. kuitenkin erikoismerkityksinen termi: samankeskinen.)
minun näköiseni ~ minunnäköiseni ihminen
Pronomini ja lainen kirjoitetaan yleensä yhteen:
minkälainen, kaikenlainen, samanlainen
minunlaiseni (~ minun laiseni)
Huomaa, että -lainen, -läinen kirjoitetaan substantiivien yhteydessä erilleen: Maijan lainen, Aleksis Kiven lainen. Tavallisempaa on kuitenkin käyttää sanaa kaltainen, tapainen tai tyyppinen: Maijan kaltainen.