Passiivimaisia rakenteita: aina voit yrittää, ”sinä-passiivi”

Ohje lyhyesti

Yksikön 2. persoonan ilmaukset (kuten Kun ajat formulaa, teet vain työtäsi) viittaavat muotonsa puolesta kuulijaan tai lukijaan. Arkisessa tai elämyksellisessä tyylissä niitä käytetään myös viittaamassa yleisesti kehen hyvänsä. Varsinkin puhekielessä tämä on hyvin tavallista.

Tällainen sinä-muoto voidaan kokea sekä lämpimästi lähentäväksi että päällekäyvän tungettelevaksikin.

Muodosta käytetään joskus leikillisesti nimitystä sinä-passiivi tai ”sä-passiivi”.

Yleistävästä yksikön 3. persoonasta on oma ohjeensa:

Passiivimaisia rakenteita: aina voi yrittää, yleistävä 3. persoona

Muita passiivimaisia rakenteita:

Passiivi: passiivimaisia rakenteita

Koko ohje

• Peruskäytössään yksikön 2. persoona (sinä-muoto) viittaa puhuteltavaan eli lukijaan tai kuulijaan: (sinä) kirjoitat, (sinun) tekstisi, mennessäsi. Esimerkiksi mainokset ja ohjeet sisältävät runsaasti tällaista suoraan puhuteltavalle kohdistettua kieltä:

Tulkinta: ’sinä’

Noudattamalla kahdeksan viikon ohjelmaa painosi putoaa ja samalla hoidat terveyttäsi antamalla kehollesi tarpeelliset vitamiinit ja hivenaineet. Ohjelma antaa jatko-ohjeet koko loppuelämäksi mikäli ihastuit siihen ja haluat säilyttää terveelliset elämäntavat ja hoikemman vartalon jatkossakin. Halutessasi voit tilata ohjelman myös postitse. (mainos)

Yksikön 2. persoonan muoto voidaan eri yhteyksissä tulkita eri tavoin, joskin kaikkiin tulkintoihin sisältyy myös viestin kohdistuminen suoraan kuulijaan tai lukijaan:

Kun (sinä) istut katsomossa, unohdat arjen.
– Tulkinnat: ’sinä’, ’kuka hyvänsä’, ’minä’

Silloinkin kun ilmaustyyppiä käytetään tarkoittamassa ’ketä hyvänsä’, ilmaus kohdistuu muotonsa takia aina myös lukijaan tai kuulijaan. Tulkinnan ristiriita ja mahdollinen ärsyttävyys johtuukin siitä, että lukija tai kuulija ei välttämättä halua samastua tähän muodon edellyttämään pakolliseen tulkintaan eli joutua myös puhuteltavaksi.

• Sinä-muodon käyttö viittaamassa yleisesti ’kehen hyvänsä’ on melko tavallista arkisessa puheessa varsinkin silloin, kun annetaan ohjeita tai kuvataan esimerkiksi toimintaa, jota kuulija ei entuudestaan tunne hyvin. Usein ilmauksessa esiintyy kehyksenä kun- tai jos-lause.

Tulkinnat: ’kuka hyvänsä’, ’sinä’, ’minä’

Jos sä olet mallimaailmassa, sun täytyy tajuta tän alan realiteetit.

Kun sä ajat formulaa, niin sä et voi ajatella muuta.

Kirjoitetussa kielessä yleistävää sinä-muotoa esiintyy varsinkin rennossa elämyksellisessä kuvailutyylissä mm. aikakaus- ja harrastelehdissä. Haastatteluvuorosanoissa sitä esiintyy muodollisemmissakin teksteissä. Koska muoto siis vetää lukijan tai kuulijan pakostakin mukaan puheena olevaan tilanteeseen, se saattaa monen mielestä tuntua liian tuttavalliselta:

Tulkinnat: ’kuka hyvänsä’, ’sinä’

Monissa yrityksissä pätee periaate, että kun menet ulos tupakalle, et ole työnantajan palveluksessa.

Tulkinnat: ’minä’, ’kuka hyvänsä’, ’sinä’

– Mikä judossa on tärkeintä?
– Oman itsensä voittaminen. Joka kerran kun menet matsiin, sinun on voitettava itsesi.

Vrt. Joka kerran kun menen matsiin, minun on voitettava itseni.

Kun haluaa puhua neutraalisti kenestä hyvänsä, yleistävä yksikön 3. persoonan muoto (kuten seuraavassa menee, ei ole) on huomaamaton vaihtoehto:

Kun menee ulos tupakalle, ei ole työnantajan palveluksessa.

Myös passiivimuotoa (asutaan, maksetaan) käytetään, kun ei haluta tai voida ilmoittaa, kuka on tekijä. Passiivi siis häivyttää lauseesta tekijän:

Jos asutaan kumppanin kanssa, maksetaan tietysti myös osa kuluista.

Sinä-passiiviksi kutsuttu rakenne taas ei ole passiivi- vaan aktiivimuoto, eikä se muotonsa takia voi koskaan häivyttää tekijää (sinää) taka-alalle – päinvastoin:

Jos asut kumppanin kanssa, maksat tietysti myös osan kuluista.

Tiesitkö?

Yksikön 2. persoonan muulla kuin kuulijaa tai lukijaa puhuttelevalla käytöllä on omaa pohjaa suomen murteissa, minkä lisäksi englanti lienee edistänyt ilmaustyypin leviämistä.

Käytäntö mainitaan neutraalina 1800-luvun lopun kieliopeissa, esimerkiksi: ”Persoonattomasti käytetään myöskin yks. 2:sta persoonaa; esimerkiksi:
Kun astut porstuaan, niin on kyökki oikealla ja kamari vasemmalla puolella.”
(Setälä, E. N. 1880: Suomen kielen lauseoppi, s. 34)