Kirjoitus- ja ääntöasu: nuorimpia ja nuorinpa
Koko ohje
• Kun n-loppuisen sananmuodon (kuten on, kun, nuorin) perässä on liitepartikkeli -pa, -pä, näin syntynyt kirjainjono -np- ääntyy mp:nä. Tässä n siis mukautuu ääntämykseltään sitä seuraavaan p:hen:
| Kirjoitusasu | Ääntöasu |
|---|---|
| Onpa kuuma! | [ompa] |
| Kunpa hän olisi täällä! | [kumpa] |
| Tämänpä minä otankin! | [tämämpä] |
| Hyvinpä siitä selvittiin! | [hyvimpä] |
| Nuorinpa onkin pisin! | [nuorimpa] |
| Niinpä niin! | [niimpä] |
• Sen sijaan adjektiivien vertailumuodoissa on myös kirjoitusasussa p:n edellä aina m:
suurempi, suurempaa, suurimpia
nuorempi, nuorempia, nuorimpiin
Näissä tapauksissa -mp- on siis osa sanan taivutusmuotoa. Sen sijaan edellä esitetyissä sanan onpa kaltaisissa tapauksissa -pa on sanan loppuun kiinnittyvä liitepartikkeli.
• Huom.! Yksittäinen sana ompi on vakiintunut kirjoitusasultaankin mp:lliseksi. Sanassa on verbi on ja vanha preesensin taivutuspääte -pi (vastaavasti kuin esimerkiksi sanoissa voipi, saapi):
Kotimaani ompi Suomi.
Lisätietoa toisessa ohjeessa
Asiasanat
- superlatiivi
- vertailu
- ääntäminen
- ääntö- ja kirjoitusasu
- taivutus
- kirjoitus- ja ääntöasu
- komparaatio
- komparatiivi
- liitepartikkelit
- liitteet
Anna palautetta tästä ohjeesta
Jaa sivu