Siirry sisältöön

Kirjoitus- ja ääntöasu: sanopas vai ”sanoppas”?

Koko ohje

Muutamia vokaaliloppuisia sananmuotoja äännetään yhtäjaksoisessa yleiskielisessäkin puheessa eri tavalla kuin kirjoitetaan. Niiden loppu nimittäin nivoutuu äännettäessä seuraavan konsonanttialkuisen sanan tai liitteen (-kin, -kaan, -kään, -pa, -, -han, -hän) kanssa yhdeksi niin, että tuo konsonantti ääntyy pitkänä, ”kahdentuneena”. Kirjoitusasussa on kuitenkin vain yksi konsonantti.

Tällaisia erityisiä sananmuotoja on esitetty seuraavassa taulukossa:

KirjoitusasuÄäntöasuMuototyyppi
sanopas, tulepas
otapas, viepäs


sano se
tule tänne
[sanoppas], [tuleppas]
[otappas], [vieppäs]

[sanos se]
[tulet tänne]
yksikön 2. persoonan imperatiivi
älä sanokaan
ei lähde pois
[älä sanokkaan]
[ei lähdep pois]
kieltomuodot
Voiko se tulla tänne?[tullat tänne]A-infinitiivi (verbin perusmuoto)
Minullekin tuli kirje!
Viedään äidille tämä kirja!
[minullekkin]
[äidillet tämä]
-lle- eli allatiivimuoto
runsaasti väkeä[runsaastiv väkeä]-sti-loppuiset sanat
Tulenko sinnekin?[sinnekkin]-nne-loppuiset sanat
ei perhekään mukana
eläkeläinen
kirjekuori
konevika
[perhekkään]
[eläkelläinen]
[kirjekkuori]
[konevvika]
e-loppuiset sanat, jotka taipuvat kuten perhe,
myös yhdyssanan rajalla

Huom. Huom. h:n edellä ääntämys voi olla kahtalainen: sanohan [sanohhan] ~ [sanohan].

Kun kyseisenlaisen sananmuodon jäljessä on vokaalialkuinen sana, ääntämyksessä on yleensä eräänlainen katkoäänne (eli ns. glottaaliklusiili):

anna olla [anna’ ’olla]

perhe-elämä [perhe’ ’elämä]

Lisätietoa toisessa ohjeessa

Asiasanat

Anna palautetta tästä ohjeesta