Siirry sisältöön

Kiinankieliset nimet

Ohje lyhyesti

Kun käytetään kiinalaisia paikan- ja henkilönnimiä suomenkielisissä teksteissä, joudutaan usein tekemään valinta tutuksi tulleen suomalaistuneen sovinnaisnimen ja kansainvälisesti käytetyn kirjoitusasun välillä.

Seuraavat periaatteet kiinalaisten nimien kirjoittamisessa ovat suositettavia:

1) Jos nimestä ei ole vakiintunutta sovinnaismuotoa, siitä käytetään kirjoitusasua, joka on latinaistettu pinyin-järjestelmän mukaan pohjoismandariinikiinaan pohjautuvasta yleiskielestä.

2) Vanhoja jo vakiintuneita sovinnaisnimiä ovat edelleen esimerkiksi maannimi Kiina (pinyinillä Zhongguo), Hongkong (Xianggang), Jangtse (Chang Jiang) ja Kanton (nykyään myös Guangzhou). Myös vanhaa asua Peking voi käyttää, vaikka pinyinin mukainen Beijing on tullut tutuksi sen rinnalla.

3) Paikan lajia ilmaisevan nimenosan, kuten joki tai vuori, voi tarvittaessa kääntää, esimerkiksi Huangjoki. Tällainen nimenosa kirjoitetaan yhteen varsinaisen nimen kanssa ilman yhdysmerkkiä.

4) Historialliset henkilön- ja paikannimet voi säilyttää tutuimmissa asuissaan etenkin historiaa käsittelevissä teksteissä, esimerkiksi Tšiang Kai-šek (pinyinillä Jiang Jieshi).

Kiinankielisiä nimiä käsitteleviä ohjeita:

Tiesitkö?

Mandariinikiina on kiinan kielen varianteista puhutuin, ja se sisältää toisistaan poikkeavia murteita. Kiinan yleiskieli, nykyinen kirjakieli, pohjautuu mandariinikiinan Pekingissä puhuttavaan muotoon.

Kirjoitusmerkit ovat kaikissa kiinan kielen muodoissa samat, mutta ne äännetään eri kielissä eri tavalla. Esimerkiksi kantoninkiinan ja mandariinikiinan puhujat eivät ymmärrä toisiaan. Kantoninkiinaa puhutaan Guangdongin maakunnassa ja Hongkongissa.

Muita kiinan variantteja ovat muun muassa wu (Shanghain seutu), min (Fujian, Taiwan) ja hakka.

Lisätietoa toisessa ohjeessa

Lisätietoa muualla

Asiasanat

Anna palautetta tästä ohjeesta